VALTUUSTOALOITE 20.8.2018

Vihreä valtuustoryhmä , Kaarinan kaupunginvaltuusto

Auvainen – Sauhuvuori – Lemunniemi – Vaarniemi – Rauvolanlahti – Katariinanlaakso – Luolavuori

KAARINAN JA TURUN ALUEELLA SIJAITSEVAN MERKITTÄVÄN LUONTO-, KULTTUURI-, OPETUS- JA VIRKISTYSALUEEN MERKITYS, TURVAAMINEN JA KEHITTÄMINEN

Kaarinan läntisen ja itäisen Turun raja-alueella sijaitsee merkittävä luonto-,  luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden verkko, mikä kytkeytyy kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin ja Suomen historian vaiheisiin. Alueen virkistyksellinen käyttö on kasvanut huimasti viime vuosina. Opetuksellisella käytöllä on vuosikymmenien perinteet.

Alueen ytimen muodostavat Kaarinassa kaavoissa virkistykseen varatut Auvaisten, Lemunniemen, Sauhuvuoren ja Vaarniemen metsä- ja peltoalueet. Luonnoltaan arvokkaimmat kohteet kuten Rauvolanlahti – Valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistaman lintuvesiohjelman suojelukohde –  ja Vaarniemen kallioalueet kuuluvat Natura-verkostoon, mikä on Euroopan neuvoston luontodirektiivissä määriteltyjen suojeltavien luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojeluohjelma.

Luonto on monipuolista. Kasvillisuuden erityispiirteitä ovat vanhat tammet ja metsälehmukset, lehtokasvit,  rantalepikot, rinnekuusikot sekä rinneketojen harvinaiset ketolajit. Alueelta löytyy harvinaisia sienilajeja ja lehtometsien sammalia.

Metsät ovat monipuolisia karuista kalliomänniköistä, vanhoihin kuusikkoihin ja lehtometsiin. Vanhoissa jalopuumetsissä elää monimuotoinen lahopuusta riippuvainen kovakuoriaislajisto. Lehtometsien linnusto on Ruissaloon verrattava – varsinkin Katariinanlaaksossa.

Topografia on vaihteleva. Kallioalueet, joiden rinteiltä löytyy myös pieniä luolia ja isoja siirtolohkareita, nousevat kymmeniä metriä ympäröiviä peltoja korkeammalle. Suurimmat luolat löytyvät Turun Luolavuoren luonnonsuojelualueelta.

Alue rajoittuu mereen ja Rauvolanlahti on tunnettu lintujen pesimä- ja muutonaikainen levähdyspaikka. Lahden kummankin puolin ovat suojellut lehtoalueet Kaarinan Vaarniemi ja Turun Katariinanlaakso. Niitä yhdistävät Rauvolanlahden poikki kulkevat pitkospuut, joiden varrella on lintutorni.

Vähäisiä talousmetsiä on hoidettu jatkuvan kasvatuksen menetelmin, mikä on taannut sen, että metsät ovat luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen näkökulmista lähes ihanteelliset.

Lemunniemi asemoituu myös Suomen sodan vaiheisiin. Lemunniemellä käytiin vuonna 1808 taistelu, jota Runeberg on kuvannut Vänrikki Stoolin tarinoissa runossaan Kuoleva soturi. Taistelu kesti vain vuorokauden ja venäläiset pakottivat Ruotsi-Suomen maihinnousujoukon pakenemaan. Taistelualue ja säilyneet merkit taistelusta on kaavoituksessa pääosin otettu huomioon.

Maihinnousu tapahtui Ala-Lemun kartanon rannassa, mikä on 1700-luvun lopussa piispa Mennanderin rakennuttama ja puutarha Pehr Kalmin suunnittelema. Koko alueella sijaitsevat myös Yli-Lemun ja Auvaisbergin kartanot sekä Vaarniemen kapteenin puustelli.

Toinen Suomen historiaan liittyvä maihinnousupaikka on Rauvolanlahti. Ruotsi-Suomen sijaishallitsijana ollut Kaarle-herttua nousi Katariinanlaakson rannalla vuonna 1597 maihin 6000 miehen sotajoukkonsa kanssa ollessaan matkalla rankaisemaan Turun aatelistoa. Turun linna antautui muutamien viikkojen taistelujen jälkeen.

Alue on ollut asuttu niin pitkään, kun se on ollut mahdollista maannousun myötä. Vanhimmat merkit asutuksesta ovat Sauhuvuoren ja Vaarniemen pronssikautiset haudat.  Sauhuvuori on tunnettu vartiovuori, jossa on pidetty menneinä vuosisatoina vahtia ja ilmoitettu iso kokko sytyttämällä vihollisen alusten saapumisesta. Vuoren päällä on myös ollut Vaarniemen tapaan kolmiomittaustorni.

Pääosa kaikista alueista on Kaarinan ja Turun kaupungin omistuksessa. Yksityisiä maanomistajia on vain muutama. Turun maanomistus ulottuu kymmenien hehtaarien suuruisena Kaarinan puolelle Vaarniemessä ja Lemunniemellä. Maanomistajilta on kuulunut viestejä, että alueella liikkumista olisi tärkeä edelleen ohjata ja kanavoida, koska virkistyjien määrä on noussut niin suureksi.

Kaarinan puolella on yli 15 vuotta käytössä ollut Pyhän Katariinan polkuverkosto. Vaarniemen kallioalueella sijaitsee laavu nuotiopaikkoineen ja näkötorneineen. Runsas kävijämäärä näkyy luonnon kulumisena. Kaarinan partiolaiset ovat aikanaan polut linjanneet ja rakentaneet. He vastaavat edelleen eri yhteistyötahojen kanssa polkuverkoston hoidosta.

Turussa Katariinanlaakson ja Luolavuoren polkuverkosto on myös monipuolinen ja kaupungin hoidossa. Polut yhdistyvät Kaarinan alueelle Rauvolanlahden poikki kulkevalla pitkospuupolulla.

Koko kuvattu suuralue on luonnoltaan ja kulttuurihistorialtaan valtakunnallisesti merkittävä. Se kuvastaa myös suomalaista asutushistoriaa sijaitessaan niin lähellä Turun historiallista kaupunkikeskusta – suomalaisen kaupunkikulttuurin ydintä. Alue saattaa täyttää kansallisen kaupunkipuiston kriteerit.

Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

Alueen metsien monipuolisuus ja virkistyksellisen arvon säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Kaikkien maanomistajien kanssa olisi tärkeä sopia metsien hoitomenetelmistä ja metsäalueiden tullessa myyntiin hankkia ne kaupungin omistukseen.

Niin Kaarinan kuin Turunkin puolella uudet asuntoalueet ovat rakentuneet alueen sisään tai rakentumassa sinne. Ne luovat lisää käyttöpaineita ja edellyttävät virkistyksen ohjaamista. Samalla on mahdollista luoda palveluja ja tarjota mahdollisuuksia myös matkailulle.

Kyseistä aluetta on tähän mennessä kehitetty patikoinnin ehdoin eikä sen paremmin pyöräilyä kuin vesillä liikkumistakaan ole otettu lainkaan huomioon, vaikka niihin näillä alueilla on hyviä mahdollisuuksia. Pyöräily luonnossa on lisääntynyt luonnossa viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon ja se näkyy myös maaston kulumisena.

Vihreä valtuustoryhmä esittää kaupunginhallitukselle, että Kaarinan kaupunki

  1. käynnistää yhteistyön Turun kanssa kuvatun alueen turvaamiseksi, kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ottamalla yhteistyöhön mukaan myös kolmannen sektorin;
  2. turvaa vuosittain riittävän rahoituksen alueen palveluverkoston kunnossapitoon ja kehittämiseen;
  3. tekee omista – mahdollisuuksien mukaan koko alueesta – metsistä ja alueista hoitosuunnitelman, jossa tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja virkistyksellisten arvojen säilyttäminen;
  4. kokoaa tiedot alueen esihistoriallisen ja historiallisen ajan asutuksen kohteista ja merkittävistä paikoista sekä tapahtumista siten, että ne voidaan liittää osaksi kehitettäviä polkuverkostoja.
  5. selvittää Turun kanssa mahdollisuuksia kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi alueelle;
  6. tekee alueesta kokonaisvaltaisen maankäytön ja palvelusuunnitelman yhdessä Turun kanssa, missä tarkastellaan mahdollisuuksia ja vaikutuksia elinvoimaan, viihtyisyyteen, hyvinvointiin ja luonnonarvojen turvaamiseen sekä liikkumisen kanavointiin että matkailuun;
  7. kuuntelee alueen maanomistajia ja neuvottelee heidän kanssaan metsien käytöstä; hoidosta ja liikkumisen kanavoinnista sekä muista esiin nousevista kysymyksistä;
  8. ottaa huomioon kehittämistyössä entistä paremmin esteettömyyden, pyöräilyn ja vesillä liikkumisen sekä alueella toimivien ja sinne syntyvien matkailuun liittyvien yrittäjien edellytysten parantamisen.
  9. käyttää hyväkseen alueen reittejä ja kohteita esitellessään digitaalisuuden tuomia mahdollisuúksia myös maastossa kohteita esiteltäessä.