Julkaistu: Turun Sanomat 11.9.2018, Mielipiteet

Ilmastonmuutoksen eteneminen on tuttua uutisointia viime vuosilta.

Me suomalaiset kuulumme länsimaiseen vähemmistöön, jonka vuosikulutus vastaa 4 maapallon resursseja. Korkea elintasomme perustuu fossiilisten polttoaineiden käytölle; varastoituivat maahan satoja miljoonia vuosia sitten. Varannot ovat nyt siirtymässä ilmakehään  hiilidioksidina.

Kun kasvihuonekaasut nousevat kriittisen rajan yli, olosuhteet muuttuvat peruuttamattomasti. Merenpinta tulee nousemaan merkittävästi, kymmeniä metrejä ja pahimmillaan sata metriä. Ranta-alueilla arvioidaan asuvan puolet maapallon väestöstä. Laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuumuuden ja kuivumisen takia, ja niiden väestöt joutuvat lähtemään liikkeelle kotiseuduiltaan.

Ilmastonmuutos on vielä  ehkä voitettavissa tai hallittavissa, mutta vain yhteisin ponnistuksin. Viittaamme Pariisin ilmastosopimukseen, IPCC-raportteihin sekä ympäristöjärjestöjen toimintaan.

Keskeinen ja näkyvä ilmasto-ongelman aiheuttaja on länsimainen kulutus, joka 100-prosenttisesti perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Vielä muutama vuosikymmen sitten elimme paljon vaatimattomammin, ja suurin osa maapallon väestöstä elää yhä tänään niukkuudessa.

Elintaso on kuitenkin nousemassa myös kehittyvissä maissa. Heillä on oikeus samaan kulutustasoon kuin meillä, mutta muun muassa jopa sadan lihakilon käyttö vuodessa, laaja yksityisautoilu ja lentoturismin voimakas kasvu kaikkialla maailmassa olisi tuhoisaa maapallon biodiversiteetille ja ihmiskunnalle!

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suominen kirjoitti:

”Epämiellyttävä totuus on, että meidän pitää vähentää kaikkia lueteltuja asioita: eläinperäisten tuotteiden syöntiä, yksityisautoilua, lentämistä, sähkön kulutusta, liikaneliöiden lämmitystä ja tavaroiden ostelua. Lasten lukumäärä on jo  laskussa.”

Yhteiskunnan kulutusrakenteiden muuttaminen on hallitusten tehtävä, mutta kestävän kehityksen mukaisia päätöksiä on tehtävissä tietysti myös kunnissa ja kaupungeissa.

Saastuttaminen tänään on liian halpaa, kun ympäristöhaitat eivät juurikaan näy tavaroiden ja palvelujen hinnoissa. Kulutustottumuksia voisi ohjailla tehokkaasti mm. haittaveroilla sekä tuotteiden ja palvelujen hiilijalanjäljen avulla.

Markkinatalouden toimijat eivät kuitenkaan edistä kestävää kehitystä, sillä se vähentää kilpailukykyä ja markkinaosuuksia. Perusongelma  onkin eri valta-, talous- ja aseblokkien maailmanlaajuinen kilpailu taustalla ihmisen ahneus.

Maailman hiilipäästöjen hillitseminen tuntuu siis jäävän sekä asian tiedostavien ihmisten haasteeksi että poliittisten ohjauskeinojen varaan. Mutta miten me voisimme haasteeseen vastata?

Tämä edellyttää saavutetuista eduista tinkimistä, joka vaatii sekä tunnetta että tietoa.

Meidän on tiedostettava, että ympäristörasituksen lisääntyminen sekä kulutuksen ja talouden jatkuva kasvu ovat mahdottomuus suljetulla maapallolla.

Kuluttajat voivat vaikuttaa tilanteeseen, sillä liike-elämä tuottaa ja myy meille vain haluamiamme tuotteita ja palveluja. Yksityisen kuluttajan merkitys on mitätön, mutta miljoonien tietoisuus ja arkipäivän valinnat ratkaisevat. Myös monet yritykset panostavat  jo vihreään teknologiaan saaden imagoetua itselleen.

Kannanotto kestävän kehityksen puolesta on ratkaisevaa. Esimerkeiksi kelpaa F1-kilpa-ajosirkus ja viiden  minuutin turistilennot lähiavaruuteen; erityisesti niiden luomaa esikuvaa ja saastekuormaa on perusteltua paheksua.

Nykytottumusten sijaan voimme miettiä mitä on ”hyvä elämä”. Liikakulutus ei ole synonyymi edistykselle ja hyvinvoinnille.

Kun ympäristörasituksista laskutetaan, vain harvoja tuotteita kannattaa tuottaa toisella puolella maapalloa, mikä ei kuitenkaan vähennä kehitysyhteistyön merkitystä. Pystyisimme hyvin elämään pääosin paikallisten tuotteiden ja palvelujen varassa, kunhan fossiilituotteista päästään eroon.

Länsimaisten ihmisten liikakulutuksen vähentäminen merkitsee vääjäämättä suuria muutoksia globaaleilla markkinoilla. Se vaikuttaisi ratkaisevasti kaikkialla työllisyyteen, kauppaan ja valtasuhteisiin.

Muutoksista voidaan päättää vain yhdessä ja kansainvälisesti. Tämä näyttää epärealistiselta tavoitteelta nykyisten valtasuhteiden vallitessa, mutta lienee ainoa mahdollisuus maapallon säilymiselle elinkelpoisena.

Kulutuksen ja ympäristön saastumisen jatkuva laajeneminen kahdeksan  miljardin ihmisen elintavaksi johtaa pahenevaan ilmastokierteeseen tai jopa globaaliin tuhoon.

Aaro Kiuru, fysiikan dosentti emer., Kaarinan ympäristölautakunnan jäsen (vihr)

Kirsi Lehto, yliopisto opettaja, dosentti, Kaarinan vapaa-ajan lautakunnan jäsen (vihr)