Niko Porjo

Niko Porjo

Kuka olen?  Olen 44-vuotias fyysikko. Asun vaimoni kanssa Piikkiössä yhdessä rakentamassamme omakotitalossa. Lapsia on kolme: nuoremmat ovat vielä koulussa, vanhin jo lukiossa.

Mitä osaan? Työskentelen lääketieteen tarpeisiin mittalaitteita valmistavassa yrityksessä. Aikaisempaa kokemusta minulla on elektroniikka-alalta matkapuhelimien suunnittelusta.

Koulutukseni antaa laajan ymmärryksen fysikaalisista prosesseista. Viime vuosina olen oppinut uutta optiikasta ja lasereista, elektroniikkalaitteiden sielunelämä sekä tietojärjestelmien ja ohjelmistojen toiminta on tuttua.

Politiikassa hyötyä on ollut monimutkaisten kokonaisuuksien jäsentämiskyvystä eikä haittaa ole ollut tilastomatematiikankaan ymmärtämisestä.

Mikä kiinnostaa? Politiikassa tietoon perustuva päätöksenteko, erityisesti mitä tehdään silloin kun tietoa ei ole ihan riittävästi. Yhdyskuntarakenne ja liikenne, niin autolla, joukkoliikenteellä kuin polkupyörälläkin saa minut lukemaan esityslistan entistäkin tarkemmin.

Vapaa-ajalla tykkään pienistä rakenteluprojekteista, vaikkapa sähkömopon korjaamisesta. Tänä talvena olen myös elvytellyt nuoruuden purjelentoharrastusta. Kuntoilupuolella harrastan lyhyehköjä juoksulenkkejä ja pidempiä pyöräilyretkiä.

Mihin haluan vaikuttaa? Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse – ja tietämättömyys. Jotkut pelkäävät enemmän kuin toiset, mutta tietämättömyyden haluan hävittää. Niinpä kuntatasolla kouluihin ja koulutukseen pitää panostaa.

Yhteiskunnan maksama data tulisi saattaa avoimeksi ja elleivät kuntalaiset muuten ole selvillä kuntansa asioista niin sitten pitää tuputtaa kuten karjalaismummo kolmatta lautasellista.

Vähän kaukaisempikin tulevaisuus pitää muistaa, kun päätöksiä tehdään, minkä täytyy näkyä sekä velanotossa että investointien suunnittelussa. Melkein aina kouluun kannattaa rahaa kaataa, mutta pitääkö liikenneympyrä tai valot rakentaa vartin ruuhkan takia?

Millainen olen? Yleensä aurinkoinen, joskus yrmy, mutta aina nörtti. Tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa, vaikka innostuessa joskus voi tulla vähän kiihkeämpääkin ilmaisua. Vääryyttä minun on vaikea sietää. Avaan suuni kun on sen paikka, tutussa porukassa joskus olen kuulemma puhunut muutenkin.