Turun ja ympäristökuntien lähes 300 000 ihmisen (heistä pääosan, vaikka autoja tarvitaan esikaupungeissa) liikennettä ei hoideta edes sähköä, yhteiskäyttöä ja robotiikkaa hyödyntävillä henkilöautoilla. Asiaa on katsottava koko väestön kannalta.
Julkinen liikenne – omat kaistat (keskustassa ja päälinjoilla) ja etuajo-oikeus kaikkialla – on ratkaisu. Muutoin hukumme henkilöautojen lukumäärään ja paikoitus- ym. resurssitarpeisiin. Sillä muutama auto á 1–2 ihmistä ottaa tiestä saman tilan kuin 50–150 ihmistä ratikassa tai bussissa.
Kirjoitin kansantalousnäkökohdan Turun(kin) alueen liikkumisen kustannuksista (TS 26.3.2014 ”Raitiotien rakentamatta jättäminen olisi kallista tuhlausta”) yhdessä Saara Ilvessalon kanssa.
Laskimme, että joka vuosi alueen asukkaat käyttävät saman suuruusluokan verran omaa rahaa liikkumiseen kuin ratikkaverkoston ensi vaiheen rakentaminen verovaroin tulee maksamaan.
Turun alueen kaupunkisuunnitteluun, Kaupunkistrategiaan 2029, on viimeistään nyt sisällytettävä Kaarina-Turun keskusta-Raisio- kaupunkibulevardi/nauhakaupunki julkisen liikenteen läheisyyteen.
Euroopassa on noin 200 Turun kokoluokan kaupunkia, joissa ratikkaliikenne toimii hyvin (äskeistä kokemusta Baselin, Bordeauxin ja Lyonin ratikoista). Erikseen on tietysti isot kaupungit metroineen.
Kaupunkien keskustoissa, 100 ihmistä kohden, on autoja tutkitusti alle puolet siitä mitä harvaan asutuilla alueilla.
Turun valtuusto tulevan pormestarin johdolla tekee toivottavasti Tampereen valtuuston tapaisen ratkaisun piakkoin. Liikennejärjestelyillä on tutkitusti suurin yksittäinen positiivinen vaikutus kaupunkialueen tulevaisuuteen.
Aaro Kiuru
Dos. emer. (vihr)
Kaarina